Ajatuksiani

Arvostamisesta 23.1.2024

Viime päivinä olen ajatellut arvostamista. Käsissäni on ollut Pekka Töllin kirja "Minä näen sinut. Arvostuksen psykologiaa", joka on niin kaunis, että asetin sen pöydälle, näkyville. Tämä kirja ei ole vain päältä kaunis, vaan myös täyttä timanttia sisältä. Ihailen kirjailijan kykyä pukea ajatuksensa sanoiksi ja nostan talvihattuani sille, miten hän yhdistää psykologian teorian ja inhimillisen arjen.

Yksi tärkeimmistä kirjan monista tärkeistä on se, että arvostuksen tunne syntyy ihmisten välillä. Jotta voimme tuntea itsemme arvokkaiksi, tarvitsemme siihen muiden arvostavaa läsnäoloa, katsetta, sanoja ja tekoja. Tämä tarve on meissä sisäänrakennettuna inhimillisenä perustarpeena syntymästämme lähtien. Emme me ole yksin oman onnemme seppiä, mutta yhdessä kyllä.

Omaa toimintaani ohjaamaan otan kirjasta sen, että pyrin kohtaamaan jokaisen ihmisen arvostavasti ja myös tekemään arvostavia tekoja. Uskon vahvasti siihen, että se kannattaa. Kun arvostan aidosti toista, kokemus on jaettu. Se tuntuu siis meissä molemmissa ja lisäksi se lähtee aivan varmasti tavalla tai toisella eteenpäin.

Konkreettinen arvostava tekoni oli tänään se, että toin laskiaispullan laskiaispullahiirelle, jonka panosta arjessa arvostan suuresti. Sillä voin toki brassailla, mutta tiedän myös, kuinka paljon esteitä tällä tiellä kohtaan. Esteistä suurin olen minä itse: mieleni, joka suuntautuu arvioiden itseeni, miettii epävarmana seuraavaa repliikkiään, suorittaa kiireisenä tai on kiinnittynyt puhelimen näyttöön.

Luottamukseni arvostuksen mahdollisuuteen on kuitenkin suuri, koska uskon asian tärkeyteen, jota kauniin kirjan timanttinen sisältö kirkasti ja selkeytti. Tärkeän vuoksi me teemme tekoja, tärkeän vuoksi me ylitämme esteitä. Hyvä tästä tulee. 

Arjen iloista 5.3.2023

"Kuplivan romanttinen vire!" Näin luonnehdin tänään ystävälleni sarjaa, josta olin saanut iloa iltoihini. Näitä vinkkejä me jaamme toisillemme säännöllisesti. Vinkkien sisältö vaihtelee, mutta arjen keventäjistä niissä aina on kyse. Sarjat, leffat, kirjat, musiikki, liikunnalliset hetket, herkut, kivat kohteet, hauskat jutut ja koetut muut pienet ilonaiheet ovat asioita, joita laitamme kiertämään. Siis laitamme hyvän kiertämään. Lisäksi vinkkejä jakaessamme toteutamme väittämää, jonka mukaan jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. 

Mainiossa kirjassa "Aivotaidot - Käytä päätäsi paremmin" nostetaan esille palautumisen merkitys aivojen hyvinvoinnille ja kutsutaan lukijoita etsimään ja jalostamaan elämässään niitä asioita, toimia ja hetkiä, joiden aikana aivot saavat levähtää ja latautua. Siihen minäkin nyt haastan itseäni ja kaikkia kanssakulkijoita tämän tekstinpätkän äärellä. Arki pitää kyllä huolen kuormittajistaan, joten meille jää tehtäväksemme hoitaa vaakakupin toiselle puolelle riittävän paljon kepeyttä, mielihyvää ja hyödyttömyyttä. 

Millaisin valinnoin sinä hoidat aivojasi? 

p.s. Sarja, jossa kuplivan romanttinen vire yhdistyy syvällisempiin teemoihin ja ihaniin norjalaismaisemiin on nimeltään Evy - aina ja ikuisesti. Lisäksi suosittelen sardelli-kaprispastaa, jonka ohjeen löysin vastikään Hesarin Kuukausiliitteestä. Se vie sinut mauillaan hetkeksi Italiaan, lupaan!

Ajatuksia ajattelusta 26.7.2022

Lomalla tein havaintoja ajattelustani. Panin merkille hetkiä, jolloin jäin kiinni ajatuksiini ja toisaalta hetkiä, joissa suhde ajatuksiin muuttui vapaaksi ja irtonaiseksi. Helsingin Sanomissa oli 18.7.2022 artikkeli "Ruminoiva märehtiminen tuhoaa mielen hyvinvointia". Artikkeli johdatti minut tarkastelemaan ajattelun suuntaa. Ajattelun ja havaitsemisen kiinnittäminen käsillä olevaan hetkeen on usein vaikeaa. Osa ihmisistä on taipuvaisia märehtimään menneitä, kun taas toiset murehtivat tulevaa. Menneitä märehtivä ajattelu peittää alleen jo tapahtuneisiin asioihin liittyviä tunteita kuten surua ja häpeää. Tulevan murehtiminen estää kohtaamasta edessä olevaan elämään liittyviä epävarmuuksia ja pelkoja. Sekä märehtijälle että murehtijalle muutoksen avain on tilan tekeminen tuntemiselle ja elämän vastaanottamiselle tässä ja nyt, sellaisenaan. Tätä miljoonat ihmiset harjoittelevat ympäri maailmaa juuri tälläkin hetkellä terapiaistunnolla, mindfulness-harjoituksen äärellä tai laiturinnokassa siellä jossain. Eikä ihme, koska mielenterveyden ja tietoisena läsnä olemisen välillä on vahva korrelaatio.

Oma mieleni tähyää ennemmin tulevaan kuin jää kiinni vanhaan. Se suunnittelee, hakee varmuutta, etsii turvaa ja jumittaa silloin samoihin kehiin. Tiedän, että mieleni taipuu luontevasti tähän hetkeen, kun olen vastavuoroisessa kontaktissa toiseen. Tiedän myös, että levänneenä mieleni uskoo paremmin siihen, että kaikki järjestyy, jolloin ajatteluni asettuu pehmeästi nykyhetkeen. Hesarin heinäkuinen artikkeli sai minut tarkastelemaan niitä kehollisen kokemisen ja tekemisen hetkiä, joiden aikana ajattelussani tapahtui muutosta. Lehtijutun luettuani pohdin myös sitä, millä tavoin suotuisat olosuhteet vaikuttavat muistojen ja tunteiden hallinnassa keskeisen aivoalueen hippokampuksen gamma-aminovoihapon eli gaban pitoisuuksiin. Tiedetään, että gaba on eräänlainen aivojen jarru ja että sen korkeat pitoisuudet ovat yhteydessä ihmisen kykyyn hylätä epätoivottuja ajatuksia.

Mitä huomasin kesäisissä kokeissani? Huomasin, että riittävän pitkäkestoinen, rauhallisen rytminen ja kehon puoliskoja aktivoiva liike maaseutu- tai kaupunkiluonnon ympäröimänä vaikutti joka kerta suotuisasti. Pitkä uinti, pitkä pyöräily, pitkä kävely - kaikkien näiden aikana tapahtui jotakin sellaista, jonka uskoisin näkyvän myös aivojen tasolla, jos mittaaminen olisi niissä hetkissä mahdollista. Uskon, että ilmiö on useimmille tuttu. Ajatukset pyörivät vinhaan, sitten ne alkavat rauhoittua, järjestyä, loksahdella paikoilleen, menettää merkitystään. Tulee mahdolliseksi huomata valot ja värit, kuulla ympäröivä äänimaailma, tuntea tuoksut, aistia oman kehon liike. Se synnyttää hyvinvointia.

Lähtemisestä 21.4.2022

"Saat sen mistä luovut" tai "Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa". Nämä ovat sanontoja, joille löytää sisältöä vasta, kun on luopumassa pitkäaikaisesta, turvallisesta ja itselle tärkeästä. Omassa elämässäni olen lähtemisen prosessissa. 20 vuotta erikoissairaanhoidossa saman työnantajan palveluksessa on jäämässä osaksi työelämäni historiaa. Tulevaisuudessa minua vastassa on valmis kuvio, johon voin luottaen laskeutua. Mutta kun seison tällä kynnyksellä, tunteeni vaihtelevat luopumisen surun ja muutokseen väistämättä liittyvän epävarmuuden välillä.

Kynnyksellä haluan katsoa rauhassa taaksepäin. Siellä näen nuoren psykologin, joka sai kohdata monta kannustavaa esimiestä jo uransa alkumetreillä ja kasvaa sen arvostuksen voimalla. Näen myös innokkaan kehittäjän, joka sai vaikuttaa omaan työhönsä. Näen jo kokeneen psykologi-psykoterapeutin, joka kertoi ystävälleen menevänsä onnellisena työhönsä joka ikinen päivä. Näen rakkaita työkavereita, osaamista josta olen itse oppinut, potilaita, perheitä, kärsimystä, sairautta, parantumista ja toivon löytymistä. Näen paljon merkityksellistä työtä. Ikävä kyllä näen myös liiallista työkuormaa ja työstä palkitsemattomuutta.

Kynnyksellä haluan tuntea. Se tunne on surua siitä, että pian en enää ole osa tuota yhteisöä. Työryhmä on melkein kuin perhe, sanotaan. Minulle työyhteisö on joukko erilaisia yksilöitä, jotka tunnen niin hyvin, että tiedän, että he ovat puolellani, että he arvostavat minua ja että heidän edessään saan olla mitä olen, mokailevana ja osaavana. He ovat ihmisiä, joihin voin luottaa, kun yhdessä teemme dialogista, epävarmuuden sävyttämää salapoliisityötämme asiakkaita ja heidän perheitään varten. 

Muuan Shirley Hufstedler on sanonut "Jos pelaat elämässä varman päälle, olet päättänyt, ettet halua enää kasvaa". Haluan kasvaa. Kun uskaltaa, kasvaa. Haluan astua kynnykseltä vakain askelin ja sulkea oven perässäni lempeän arvostavasti. Haluan luottaa siihen, mitä minulla on edessäni ja siihen, että minä pärjään kyllä. Ja että muutos antaa minulle sitä, mitä siltä toivon. Toivon lisää vapaita tunteja, aikaa läheisille, hetkiä harrastusten parissa. Toivon vähän vähemmän väsymystä ja riittämättömyyttä.

Kesällä se on jo totta. Psykologipalvelu In Spe jatkaa entiseen tapaansa toimintaansa Etu-Töölössä. Joskin, silloin toiminnalle on tehty enemmän tilaa, jossa se voi sivistyä, jalostua, kehittää uutta ja pitää kiinni siitä, mikä on jo hyväksi ja sopivaksi havaittu.

Turvallisuudentunteesta 28.2.2022

Maailman tämänhetkisiä tapahtumia on vaikea käsittää. Yhtäkkiä alkoi sota, jonka perustelut ovat mielipuoliset. Uutiset näyttävät meille kuvia, joissa tavallisten ihmisten arki on äkkinäisesti muuttunut. Ukrainalaisten tilanne raastaa sydäntä ja tekee surulliseksi. Surun rinnalla kasvaa pelko. Uhan tunnetta voimistavat maantieteellinen läheisyys ja pitkä yhteinen raja, jonka takana joukkoja johtaa naamionsa riisunut hullu mies. 

Turvallisuudentunne on taas koetuksella. Tilanne koskettaa taas meistä jokaista. Yksilölliset erot haavoittuvuudessa voivat kuitenkin näkyä siinä, miten kukin pystyy säilyttämään sisäisen turvallisuuden tunteensa, kun maailmassa tapahtuu jotain näin käsittämätöntä. Ihminen, joka ei ole saanut osakseen riittävästi turvallista hoivaa tai jonka rajoja on tavalla tai toisella loukattu, on ymmärrettävästi haavoittuvaisempi tällaisina aikoina.

Halusin koota tähän listan erilaisista keinoista, joilla voi suojella rajojaan ja vahvistaa sisäistä tunnettaan turvallisuudesta:

Säännöstele median käyttöä. Rajaa uutisvirran seuraamista. Valitse vastapainoksi jotain aivan muuta, josta tulet hyvälle mielelle.

Keskity arkeesi. Pidä kiinni rytmeistä ja rutiineista. Tee tavallisia juttuja ja keskity tietoisesti niihin.

Etsi oma tapasi vaikuttaa. Vaikuta lähellä tai vaikuta kauemmaksi. Huomioi ja turvaa ihmisiä ympärilläsi tai tee tekoja, jotka vievät apua Ukrainan perheille. Auttaminen auttaa myös auttajaa.

Anna tunteiden tulla. Suru on kunniavieras ja pelosta on lupa puhua. Etsi kanavia tunteiden purkamiseksi. Älä jätä pahaa oloa sisällesi yksin kannettavaksi.

Käytä mielikuvia apunasi. Kuvittele turvallinen paikkasi tai tee itsellesi turvakupla, johon otat vain hyviä, turvallisuutta tuovia asioita.

Hengitä. Kevyesti sisään ja painokkaan hitaasti ulos. Pysähdy uloshengityksen jälkeiseen taukoon, jossa voit hetken levähtää. Tunne kuinka alusta kannattelee sinua, antaa tukea ja turvaa. Katso ympärillesi ja aisti elämä tässä ja nyt, turvassa.